Vuosikymmenet vapaaehtoistyössä mukana olleena muistan, kuinka hartaasti yhdistyksissä on toivottu mahdollisuutta selvittää vapaaehtoisten rikostausta. Muistan myös lukuisat asian edistämiseksi tehdyt aloitteet.

Toukokuussa 2014 tuli viimein voimaan laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä. Uusi laki mahdollistaa toimijoiden taustan selvittämisen, mutta sen perusteella ei juurikaan ole ryhdytty toimeen tuntemissani yhdistyksissä ja niiden keskusjärjestöissä. Onko syy lain tulkintavaikeuksissa, sen ”vakavuudessa” vai yksinkertaisesti vain selvityksen maksullisuudessa?

Lain (148/2014) tarkoituksena on turvata alaikäisen perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä suojella häntä seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja riistolta, väkivallalta sekä houkuttelulta huumeiden käyttöön. Lain tarkoituksena on myös varmistaa vapaaehtoisten oikeusturva ja siinä onkin säädetty painavin sanankääntein vapaaehtoisista saatujen tietojen salassapidosta.

Laki antaa vapaaehtoistyön järjestäjälle mahdollisuuden tietyin, tarkasti kuvatuin edellytyksin selvittää vapaaehtoisten rikostausta. Laki on myös hyvin selkeä sen suhteen, että rikosrekisteriotteen pyytäminen on vain vapaaehtoistehtäviä järjestävän organisaation oikeus, velvollisuutta siihen ei ole. Ensin mainittu nostaa rimaa ryhtyä selvitystyöhön ja jälkimmäinen tarjoaa helpon tien luopua siitä.

Rikosrekisteriotteen pyytämisen edellytyksistä on myös paljon epäselvyyttä. Yhdistyksissä käydyissä keskusteluissa onkin keskitytty pääasiassa taittamaan peistä seuraavista kolmesta edellytyksestä, joiden kaikkien on täytyttävä.

Tehtävään kuuluu:

• säännöllisesti ja olennaisesti alaikäisen opetusta, ohjausta, hoitoa, huolenpitoa tai muuta yhdessäoloa alaikäisen kanssa
  JA
• henkilökohtaista vuorovaikutusta alaikäisen kanssa
  JA
• tehtävän hoitaminen yksin tai sellaisissa olosuhteissa, joissa alaikäisen henkilökohtaista koskemattomuutta ei voida turvata siitä huolimatta, että toiminnan järjestäjällä on käytössä toimintaa koskeva ohje tai tietty menettelytapa, jolla pyritään turvaamaan lasten henkilökohtainen koskemattomuus.

Kiivain keskustelu on käyty siitä, ollaanko vapaaehtoistyössä ”säännöllisesti ja olennaisesti” tekemisissä alaikäisten kanssa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se seikka, että laki ei koske vain pieniä lapsia, vaan termi alaikäinen kattaa myös kaksimetriset miehenalut ja itsensä aikuisiksi tuntevat nuoret naiset. Myös termi ”henkilökohtainen vuorovaikutus” nähdään helposti kapea-alaisesti ja unohdetaan, että esimerkiksi puhelin- tai nettikontakti on sekä henkilökohtainen, että tukityön luonteesta johtuen myös hyvin yksityinen. Lain voimaantulo on lisäksi aiheuttanut sen, että yhdistykset varmistelevat selustaansa suosimalla entistä enemmän vapaaehtoisten parityöskentelyä.

Rikostaustan selvittämisen edellytyksenä on kuitenkin myös, että yhdistyksellä on käytössään hallituksen hyväksymä, toimintaansa koskeva ohje tai menettelytapa, jolla turvataan alaikäisten henkilökohtainen koskemattomuus. Yhdistyksen hallituksen on lisäksi ennalta arvioitava ja määriteltävä, mitkä ovat sellaisia vapaaehtoistehtäviä, joihin valittavien vapaaehtoisten rikostausta on syytä selvittää. Näiden edellytysten täyttyminen vaatii hallitukselta jonkin verran pohdintaa ja kirjallista työskentelyä.

Yhdistykset ovat usein vähävaraisia ja rikosrekisteriotteen maksullisuutta on pidetty niiden pyytämisen esteenä. Laskutoimituksia tehtäessä on toisinaan jäänyt huomaamatta tieto siitä, että rikosrekisteriote voidaan pyytää vain niistä vapaaehtoisista, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan 1.5.2014 tai tämän jälkeen, tai joiden tehtävänkuva 1.5.2014 jälkeen muuttuu sellaiseksi, että otteen pyytäminen on lain mukaista.

Vapaaehtoisten oikeusturvan varmistelu huipentuu siihen, että rikosrekisteriote voidaan pyytää vain, jos vapaaehtoinen on antanut siihen kirjallisen suostumuksensa.

Yhdistysten toimijoille annetaan myös hyvin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten rikosrekisteriotteiden kanssa toimitaan. Ohjeiden ehdottomuus ja rikkomisesta luvassa oleva ”rikoslain mukainen rangaistus” ovat omiaan pelottamaan yhteyshenkilöksi rekrytoitavaa toimijaa. Ennen lupautumistaan toimijan onkin tarkkaan harkittava, onko hänellä riittävästi otsaa kieltäytyä tietojen luovuttamisesta, vaikka niiden vaatija olisi työnantajan asemassa oleva hallituksen puheenjohtaja tai esimiehenä toimiva toiminnanjohtaja.

Ehdottomia ohjeita mm.

• Rikosrekisteriotteen vastaanottaa ja tarkistaa toiminnan järjestäjän puolesta hallituksen nimeämä yhteyshenkilö.
• Muilla henkilöillä ei ole oikeutta nähdä vapaaehtoisen rekisteriotetta eikä heille voida ilmaista otteella olevia tietoja.
• Rikosrekisterin tiedot ovat salassapidettäviä. Myös rikosrekisteriote, joka ei sisällä tuomiotietoja on salassapidettävä, eikä sen sisältöä saa ilmaista.
• Otteesta ei saa ottaa jäljennöstä.
• Tietoja ei saa ilmaista sen jälkeenkään, kun henkilö ei enää ole siinä tehtävässä, jossa hän on tiedon saanut.
• Toiminnan järjestäjän on luovutettava rikosrekisteriote vapaaehtoiselle heti kun se on tarkistettu.
• Toiminnan järjestäjä ei saa tehdä vapaaehtoisen henkilötietoihin muita merkintöjä kuin tiedon siitä, että rikosrekisteriote on tarkistettu sekä otteen päiväyksen, esimerkiksi: ”Maija Meikäläinen, rikosrekisteriote tarkistettu 16.6.2014, otteen päiväys 13.4.2015.”
• Vapaaehtoisen henkilötietoihin ei saa koskaan tehdä merkintää siitä, onko otteelle merkitty rikostietoja vai ei.